Vauvauinnissa yksi odotetuimmista hetkistä on usein ensimmäinen sukellus. Meillä Uimakoulu Pikku Joutsenessa ajatellaan, että sukeltaminen on hieno taito, mutta se ei ole välttämättömyys tai suoritus. Kaiken keskiössä on vauvan oma tahti ja positiivinen oppiminen.

Tärkeintä on, että uiminen tuntuu vauvasta (ja vanhemmasta!) kivalta. Pidämmekin pienten lasten yhteisiä vesileikkejä ja vedessä viihtymistä huomattavasti tärkeämpänä kuin sukeltamista. Mutta mistä sitten tietää, että vauva on valmis kurkistamaan pinnan alle?

Vastaus löytyy vauvan elekielestä.

Seuraa näitä merkkejä: Onko vauva ”kuulolla”?

Vauva kertoo koko kehollaan, kun hän on valmis uuteen haasteeseen. Kun valmistaudumme sukellukseen, voit tarkkailla näitä asioita:

• Kehon kieli: Rento, mutta aktiivinen keho on hyvä merkki. Vauva saattaa kurottaa innokkaasti eteenpäin tai potkia jaloillaan vauhdikkaasti.

• Silmät: Vauva katsoo sinua suoraan silmiin tai keskittyy intensiivisesti edessä olevaan kohteeseen, kuten leluun tai ohjaajaan. Silmien sulkeminen tai räpäyttäminen sukellusmerkin jälkeen on usein merkki siitä, että vauva valmistautuu tietoisesti veden kosketukseen.

• Suu ja hengitys: Vauva sulkee suunsa tai vetää henkeä. Tämä on merkki tietoisesta hengityksen pidättämisestä – vauva tietää, mitä on tapahtumassa.

• Äänet: Tyytyväinen jokeltelu tai hiljainen, keskittynyt olemus kertovat, että vauvalla on turvallinen olo.

Entä jos vauva epäröi?

Joskus vauvalla on päivä, jolloin vesi ei houkuttele samalla tavalla kuin aiemmin. Se on täysin normaalia. Jos vauva vaikuttaa hämmentyneeltä, hapuilevalta tai välttelevältä, silloin ei sukelleta.

Pysymme pinnalla, leikimme jotain tuttua ja palaamme perusasioihin, kuten kasvojen kasteluun kädellä tai lelun metsästykseen. Oppiminen on lempeä prosessi, jossa otetaan välillä askel taaksepäin, jotta voidaan myöhemmin ottaa kaksi eteenpäin.

Milloin on syytä keskeyttää uusien asioiden opettelu tai valmisteltu harjoitus?

Lapsikeskeisessä vauvauinnissa vauvan tunnetila on tärkein mittari. Nosta vauva turvallisesti syliin rauhoitusasentoon, jos huomaat jotain seuraavista:

• Väsynyt raukea ilme, silmät luppasee tai lapsi hieroo silmiä ja haukottelee.

• Hätääntynyt ilme kasvoilla.

• Vartalon selkeä jäykistyminen tai selän kaareutuminen 

• Lapsi kääntyy toiseen suuntaan tai sinusta pois päin.

• Itku tai muu itkua ennakoiva ääntely.

Luonnollista ja lempeää

On hyvä muistaa, että kohdussa vauva on elänyt lapsiveden ympäröimänä – vesi on hänelle siis hyvin luonnollinen elementti. Nykyisessä vauvauinnissa emme luota vain vauvan automaattisiin reflekseihin, vaan opetamme sukeltamisen tietoisena ja mukavana taitona vauvan eleitä kunnioittaen. Vauvoilla on valtava oppimishalu ja -kyky. Annetaan lapsen oppia sukeltaminen jo pienenä, jolloin siihen on herkkyyskausi. Mutta tehdään se lapsen tahtia kunnioittavalla lempeällä ohjauksella.  

Nähdään altaalla ja nautitaan leikin riemusta!

Eevaliisa Anttila, tietokirjailija ja Uimakoulu Pikku Joutsenen johtaja