Lapsikeskeinen vauvauinti ja sukellus – toteutuuko lapsikeskeisyys käytännössä?

Eevaliisa Anttila, tietokirjailija ja Uimakoulu Pikku Joutsenen johtaja

Vauvauintia suositellaan aloitettavaksi Suomessa jo ennen puolen vuoden ikää. Tavoitteena on tukea kokonaisvaltaisesti lapsen fyysistä, psyykkistä ja sosioemotionaalista kehitystä aikuisen ja lapsen yhteisen ja positiivisen tekemisen kautta. Vauvauintitoiminta Suomessa perustuu lapsikeskeisyyteen, mikä tarkoittaa, että lapsi on aktiivinen toimija omassa elämässä ja hänen tulee aidosti kuulluksi ja huomioiduksi. Lapsikeskeinen ohjaus ja sen suunnittelu perustuu lapsen yksilöllisiin tarpeisiin, kehitysvaiheisiin ja kiinnostuksen kohteisiin. Tässä artikkelissa pohdimme, toteutuvatko nämä kauniit ajatukset käytännössä.

Vauva on lapsivedessä ennen syntymää. Tämän vuoksi vesi on luonnollinen elementti vauvalle. Vastasyntyneellä ja pienellä vauvalla ei ole vielä veden pelkoa vaan hänellä on todennäköisesti hyvä suhde veteen. Lämpimässä vauvauintivedessä vahvistetaan vauvan hyvää vesisuhdetta lapsikeskeisellä, yksilölliset kehitysvaiheet huomioivalla iloisella toiminnalla.

Sukeltaminen on vesiturvallisuustaito, mutta sen opettelu edellyttää totuttelua. Vauvoilla on sukellusrefleksi, joka häviää keskimäärin 6-8 kuukauden iässä. Lapsikeskeisessä vauvauinnisssa ei kuitenkaan hyödynnetä sukellusrefleksiä, vaan tuetaan lapsen oppimista. Ajatuksena on, että lapsi oppii sukeltamaan.

Vauvauinnissa ei ole kiire sukeltamiseen liittyviin harjoituksiin. Ensin vauvan on hyvä tottua vauvauintipaikan uusiin tuoksuihin, ääniin, valoon, ihmisiin, isoon vesitilaan ja kaikkiin muihin elämän ensimmäisiin asioihin, joita uudessa ympäristössä on. Miten se tehdään lapsikeskeisesti? Vanhemman tai muun turvallisen aikuisen sylissä, tuttujen sydänäänten sykkiessä, ihokontaktissa, lämpimän veden ympäröimänä ja hyväilemänä. Kun ympäristöön on totuttauduttu, vauva alkaa elekielellä osoittaa kiinnostusta ympäristöstä ja liikuttelemaan raajojaan, innostumaan vauvauinnista. Onhan vesi jo tuttu elementti entuudestaan.

 

Lapsen eleiden lukeminen ja ymmärtäminen on perusta aikuisten toiminnalle

Lapsikeskeisessä ohjauksessa aikuinen kannattelee vauvaa fyysisesti, mutta myös henkisesti. Hän tukee lasta hyödyntäen lapsen sisäisiä oppimis- ja kehitysprosesseja. Ohjaajan tehtävänä on huomioida lapsen vireystila, kiinnostuksen kohteet ja kehitykselliset valmiudet. Uintituokioissa onkin tärkeää, että ohjaaja tunnistaa hetket, jolloin lapsi on valmis ottamaan vastaan uusia haasteita, kuten sukelluksia.

Vauvat reagoivat veteen totuttautumiseen yksilöllisesti temperamenttinsa mukaan. Jotkut vauvat tottuvat sukelluksiin nopeasti ja yhdistävät ennakoivat merkit sukellukseen ongelmitta. Sen sijaan osa vauvoista tarvitsee enemmän aikaa ja asteittaisia harjoitteita, kuten veden kaatamista kasvoille vesikannulla useita kertoja ja vaikka joka uintikerta ennen varsinaista sukellusta.

Lapsikeskeisyys toteutuu silloin, kun temperamenttierot huomioidaan yksilöllisesti. Jos toimintaa toteutetaan mekaanisesti, ilman herkkyyttä lapsen palautteelle, herkemmät lapset saattavat kokea sukelluksen epämiellyttävänä. Tällöin se ei tue lapsen kehitystä, vaan saattaa päinvastoin vahvistaa epäluuloisuutta ja jopa pelkoa vettä kohtaan. 

Lapsen ilmeet, katsekontakti ja pään asennot viestivät hänen tunnetilastaan ja valmiudestaan vuorovaikutukseen. Pään kääntäminen pois, katsekontaktin välttäminen tai pään painaminen alas ovat merkkejä vetäytymisestä tai ylikuormittumisesta. Vauvauinnin ohjaustilanteissa ohjaajan ja vanhemman herkkyys tulkita näitä viestejä on keskeistä. Itku on selvä merkki vauvan vastustuksesta, mutta pelkkä sen seuraaminen voi jättää aidon vuorovaikutuksen ja reagoinnin melko pintapuoliseksi. Jos lapsen viestit jäävät huomiotta, toiminta ei perustu aidosti lapsen tarpeisiin.

Lapsikeskeisyyttä voidaan toteuttaa vain, jos aikuinen seuraa jatkuvasti lapsen kehollisia ja emotionaalisia viestejä. Tämä edellyttää vuorovaikutuksen tarkkaa havainnointia ja kykyä muuttaa toimintaa lapsen palautteen perusteella.

 

Tärkeintä on ilo

Uimakoulu Pikku Joutsenen vauvauinti on suomalaisen vauvauinnin periaatteiden, arvojen ja menetelmien mukaista toimintaa, joka tutkimusten mukaan tukee lapsen kokonaisvaltaista kehitystä. Altaalla opitaan vähitellen sukeltamaan, uimaan ja harrastamaan yhdessä perheen kanssa liikuntaa. Sukeltamiseen liittyviä harjoitteita vauvauinnissa tehdään vain, jos vauva ne hyväksyy.  Sukellusharjotteet ovat aina valinnaisia ja niitä ennen keskustellaan perheen toiveista sekä seurataan vauvan antamia merkkejä. Vauvauinnissa on paljon muitakin harjoitteita ja tärkeitä elementtejä joihin keskittyä, joista sukeltaminen on vain pieni osa. Vauvauinnista voi nauttia ilman sukeltamisen painetta.

Sukeltaminen on loppujen lopuksi vauvalle hyvin luonnollinen asia. Sukelluksiin käytetty aika on kaiken kaikkiaan hyvin pieni, sillä tutkimusten mukaan suurimmillaankin sukelluksiin käytetty kokonaisaika pysyy alle kahden prosentin koko vauvauintituokion kokonaisaktiivisuudesta. Voidaan siis olettaa, että uimaan oppimisen kannalta sukeltaminen ei ole tärkein tai edes keskeinen tekijä vauvauinnissa. Kuitenkin sukeltamisen hyötynä on se, että lapsi oppii pidättämään hengitystä eikä myöhemmin hätäänny tilanteissa, joissa joutuu yllättäen veden varaan. Sukeltaminen on yleensä lapsista kivaa ja turvallisuuden näkökulmasta tärkeää, mutta vauvauintiharrastus on pääasiassa muuta kuin sukeltamista.

Lapsikeskeisyys ei ole pelkästään ohjausmenetelmä, vaan arvo ja asenne, jossa lapsen kokemus, turvallisuus ja hyvinvointi ovat kaiken toiminnan lähtökohtana. Tämä asenne on tärkeä saada sisäistettyä ohjaajille, mutta myös vanhemmille, jotka tuntevat lapsensa parhaiten, osaavat usein siksi myös tulkita lapsensa viestit parhaiten ja ohjaavat ja avustavat vauvan leikkejä ja mahdollisia sukelluksia lapsensa kanssa. Näitä periaatteita noudattamalla lapsikeskeisyys toteutuu käytännössä vauvauinnissa.

Hyviä uinteja!

Lähteet:

Professor Robyn Jorgensen
-  Early-years Swimming Raport. Griffith Institute for Educational Research Mt Gravatt Campus, Griffith University, (2013).

Varhaiskasvatuksensuunnitelman perusteet, Stakes, oppaita 56. Gummerus kirjapaino, Saarijärvi (2005).

Sääkslahti, E. & Numminen, P. (2007). Vauvauinti. VK-Kustannus.

Keskinen, M., Hakamäki, M., Hotti, A., Lauritsalo, K., Liinpää, M., Läärä, M., Pantzar, M. & Savolainen, M. (2018). Uimaopetuksen käsikirja. Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto SUH ry.